.

.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Metsän herkut

Olen vallan innostunut villiyrteistä yrttineuvojakoulutuksen seurauksena. Jos maailma kohtaa kriisin ja ruoka loppuu, kannattaa olla minun kamuni. Koska nyt minä tiedän mitä kaikkea metsästä voi pistää poskeensa! Ruoka on kallista ja usein aikamoista lisäainesontaa, miksemme siis hyödyntäisi kaikkea sitä hyvää, mitä metsä meille tarjoaa? Miksi syödä rautatabletteja, vitamiineja ja potenssilääkkeitä, kun pihat ja metsät on täynnä esimerkiksi nokkosta, ilmaista nokkosta, hyvää nokkosta! Yrttineuvojakurssilla opettelimme aikalailla kaiken villiyrteistä, niiden näköislajeista ja myrkkykasveista. Opettelimme myös poimimaan, käsittelemään ja valmistamaan villiyrttiruokia ja -tuotteita. Minulla on myös pätevyys tästä lähin kouluttaa yrttipoimijoita ja pitää kursseja, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan! (Niin, siis omalla vastuulla. En voi sille mitään, jos joku pistää vahingossa suuhunsa esimerkiksi myrkkykeison. Tai konnanmarjan.)

Kokeilin tänään valmistaa nokkospestoa. Siitä tuli aika hyvää. Sitä voi käyttää ruokien lisukkeena, levitteenä tai dippinä. Nokkosessahan on rautaa kolme kertaa pinaattia enemmän. Siinä on myös valtavasti vitamiineja ja muita terveellisiä juttuja. Nokkoset voi myös pakastaa, ja tehdä niistä vaikka minkälaisia ruokia. Itselläni olisi mielessä tehdä ainakin nokkoskeittoa, -pastaa, -lettuja ja -sämpylöitä. Keräsin tänään valtavan kasan nokkosta, keitin niitä hiukan ja laitoin pakkaseen talven varalle. Nyt olen ainakin varma siitä, ettei puhti ja rauta lopu talvellakaan. Jos alkaa väsyttää ja uuvuttaa, vetäisen vähän nokkosta nassuun. Rautatabletit ja muut höpöhöpöt jääköön kaupan hyllylle.

Ja hei, kuulin myös eräältä kurssillani olleelta vanhemmalta naishenkilöltä, että nokkonen lisää mieskuntoa. Huomattavasti.





 
 




Toinen vekkuli metsänherkku on kuusenkerkät. Niitä löytyy kuusien oksilta näin alkukesästä. Ne ovat aivan mainion makuisia, ja sopivat aivan älyttömän hyvin kesälimonaadiin. Minä tein mansikkalimonaadia, johon lisäsin kerkkiä, sitruunaa ja jäitä. Nam! Osa pääsi pakkaseen, niitä on kiva laittaa talvella esimerkiksi teehen. Niistä tulee mukava raikas ja luonnollinen, hieman kirpeä maku! 








































Lisäksi laitoin kuivamaan vadelman, mesiangervon ja maitohorsman lehtiä. Niistä tulee aivan huippuhyvää yrttiteetä!
 
















 ...ja jottei tämä nyt aivan liian terveelliseksi menisi, niin tein myös kesäisen juustokakun. Se on nyt ristittty "kesäkimmojen kirpeäksi kesäkakuksi". Ja se on muuten hyvää. Makuina on mango, sitruuna, turkkilainen jogurtti ja tuorejuusto. En oikeastaan voi nyt liittää tähän reseptiä, koska lisäilin aineita ihan summanmutikassa. Pohja on tehty digestive-kekseistä, joten uunia tähän ei tarvittu. Eikä muuten myöskään liivatetta.

 
 
Minä olen huolissani siitä, että vieraannumme luonnosta niin kovin. Minä haluan lähemmäksi luontoa, luonnollista ruokaa, luonnollisia tuotteita. Haluan kauemmaksi kemikaaleista ja kaikesta synteettisestä. Mielestäni tällaiset perinteiset taidot, kuten yrtinkeruu, on tärkeää säilyttää. On tärkeää käyttää hyväksi kaikki se mahtava, mitä luonto tarjoaa. Ei kaikkea tarvitse ostaa kaupasta valmiina, meillä on omat kädet joilla tehdä! Ja silloin kun itse tekee, tietää myös tarkalleen mitä saa.
 
Mutta nyt minä haluan kehottaa teitä kaikkia syömään nokkosta, koska nokkonen on mahtava!
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Mieli täynnä rakkautta ja tappajan kuvia

Nyt täällä tapahtuu taas kummia. Miksi kaikki kummuus tapahtuu aina kerralla? No, kummaa tässä viikonlopussa oli ainakin se, että sairastuin kovasti. En itseasiassa ole koskaan ole ollut niin kovassa kuumeessa kuin nyt viime päivinä. Toki myös kuumehoureet olivat täysin omaa luokkaansa. Olen sellainen perusterve ihminen, joka ei koskaan ole ollut millekään allerginen, sellainen joka ei ole herkkä millekään ja kestää hyvin kaikki pöpöaallot ynnä muut. Mutta nytpä rasahti kerralla kolmenkymmenenyhdeksän kuume ja hengitysvaikeudet, jotka veivät lopulta Oysin yöpäivystykseen.

Saatuani liikkumiskykyni tänään takaisin, tallustin tyhjentämään täyttynyttä postilaatikkoani. Siellä oli raportti, jonka opintopsykologi on kirjoittanut hakeuduttuani testeihin matematiikan oppimisvaikeuksieni vuoksi. Oli jollain tapaa hämmentävää lukea testien perusteella tehty luonnehdinta ongelmastani. Ja minusta.
"Ainolla on hyvin negatiivinen suhtautuminen matematiikkaan, johon liittyy sekä kiinnostuksen puutetta ainetta kohtaan, että kokemukset sen ylivoimaisesta vaikeudesta. Laskutehtävien tekemiseen ja tarkistamiseen liittyy ahdistuneisuutta. On mahdollista, että Ainon kokemuksen taustalla on laskutaidon erityisvaikeutta, joka on lähtenyt perustaitojen hallitsemisen vaikeudesta ja näkyy aikuisena näiden taitojen soveltamisessa. Koska laskeminen on koettu epämiellyttäväksi ja hankalaksi alusta lähtien eikä sitä ole muiden taitojen tapaan korostettu, ei se ole harjaantunut samassa tahdissa esimerkiksi kielellisten taitojen kanssa. Ainolla on kuitenkin paljon vahvuuksia, kuten kielelliset ja sosiaaliset taidot, päättelykyky ja tarkkaavaisuus näönvaraisessa havainnoinnissa. Ainolla on nopea työote, mikä joissain tehtävissä näkyy pienenä huolimattomuutena tai ohjeiden huomiotta jättämisenä. Muuten hän keskittyy tehtäviin hyvin ja työskentelee ahkerasti."
Niin, se on nyt virallisestikin todettu, että minulla on ongelma. Mitäs sitten? Miten läpäisen nuo helvetilliset matikan kurssit? Miten tämä tieto minua hyödyttää? Saisinko vapautuksen, jos aivoni eivät olisi kykeneviä suoriutumaan sen tasoisesta matikasta, mitä meiltä vaaditaan? Vai jäänkö sitten vain yksinkertaisesti valmistumatta?

Koomaillessani ja harhaillessani houremaailmoissa olen myös löytänyt itsestäni uuden puolen, tai en ehkä uutta, mutta sellaisen asian johon en uskonut olevani kykenevä. Vaikka minun on fyysisesti juuri nyt hyvin hankala hengittää vaikeasta keuhkoputkentulehduksestani johtuen, kulkee happi sielussani nyt paremmin kuin pitkiin aikoihin. Minä osasin antaa anteeksi. Minä osasin jättää ahdistuksen, pelon ja kaikki möröt, osasin haudata kaiken sen ja antaa anteeksi. Ja voin kertoa, että se tuntuu aivan helvetin hyvältä.

Vuosi kulki kuin askeleet
Jäniksen loikkia
Totuin takkiisi naulassa
Ja annoit merkkisi
Jäi pala multaa kun vannottiin
Kynsien alle, nousten, taipuen

Kaiken jälkeen olet kaunis
Kaiken jälkeen