.

.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Mitä laittaa leivän päälle?

Kaikki leivälle levitettävät tuotteethan on pahasta. Margariini, jota myös ennen kissarasvaksi kutsuttiin, on täysin teollinen tuote. Ennenvanhaan kuulemma valmistettu kissanraadoista. Tiedä häntä. Mutta sontaa silti, tuhoaa aivot ja silleen. Syöpä ja mitä näitä nyt on.
Sitten meillä on voi, joka on kylläkin hyvää, mutta nostaa kolesteroliarvot pilviin. Vaikeaa sitä on leivälle levittääkin, niin kovaa kun on. Lihottavaakin vielä.
Sitten on kaikki nämä Créme Bonjourit ja muut hinnakkaat maustetut tuorejuustot. Hyviähän hekin ovat, mutta kilohinnaltaan aivan järkyttävän kalliita. Ja tuoteseloste täynnä koodia toisensa perään.

Olen jo pitkään etsinyt hyvää leivänpäällystä tuloksetta. Kaupasta ei vain yksinkertaisesti saa hyvää leivänpäällystä. Se on kuitenkin melko oleellinen osa ruokavaliota, jos ajatellaan miten paljon suomalaiset syövät leipää. Aamulla, päivällä ja illalla. Jotkut vetävät sitä joka ruualla, toiset aamu- ja iltapalalla. Itse kannan sitä mukanani töihin pitkinä vuoroina. Jos muuten kiinnittää huomiota syömiinsä asioihin, tulisi mielestäni kiinnittää huomiota leivän lisäksi myös sen päälliseen. Mitä järkeä on tehdä kotona leipää välttääkseen lisä- ja säilöntäaineet, jos kuitenkin työntää sen päällä suuhun Créme Bonjouria ja kaikki ne kymmenet koodit?

Sitten muistin jotain. H U M M U S! Sehän se. Tuo ihana kikherne-herkku. Tässä tarina elämäni ensimmäisestä kotitekoisesta hummuksesta.


Ensin oli vuorossa ainesten metsästys. Pitkän etsinnän jälkeen löysin tämän yhden hummuksen pääaineksista, eli tahinin. Se on seesamtahnaa. Sitä löytyy hiukkasen isommista ruokakaupoista, tämä aarre löytyi kymmenen kaupan ympäri heittämäni kierroksen jälkeen maustehyllyltä.
 
 
Sitten pistettiin tehosekoittimella keitetyt kikherneet ja tahini, valkosipulit, oliiviöljy, sitruunamehu ja mausteet sekaisin. Eli tähän hummukseen tarvittiin 1 purkki kikherneitä, 3 rkl oliiviöljyä, 2 valkosipulinkynttä, 2 rkl tahinia, 1 tl juustokuminaa, puolen sitruunan mehu ja mausteita oman maun mukaan.
 
 
 

Sittenpä se olikin valmista. Ei ollut vaikeaa. Eikä kallista. Ja katsokaapa noita aineksia, ei löydy koodin koodia tai teollista valmistetta. 
 


 
 
Ja on muuten hyvää kotitekoisen leivän päällä höystettynä kotikasvatetulla basilikalla!
 
 
Niin, ja tein tuon annoksen tosiaan kolminkertaisena, koska meillä käy eräs nälkäinen poika aina kylässä. En tiedä, kauanko tämä hummus ilman säilöntäaineita säilyy jääkaapissa, mutta kokeillaan!
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti